Iili (Leech)

Kevyt henkäisy kevytkenkäisyyttä
Tuoksussasi marraskuinen Kreuzberg
Piritorin marketin kellertävällä käytävällä
Lihaksia pakattuna muoviin ja sinä

Tule sylki vasten sylkeäni, kylki vasten kylkee
Anna yksinäisyyteni pukea sut ylleen
Sanot kuulleesi hyräilyni etäisyyden taa
Kiellän et ääneni seireeninä huutaa

Mut niin sä uskottelet, uskon
Kohtaamisen olevan uhkarohkeaa
Ja loistelampun alla kelmeä ele
Pitää takaovee roskakatokseen raollaan

Ei eineshyllyvälikössä mytologia verso
Vain liha peittämässä luita
Luimisteleva vajavaisuus, hallitseva hajanaisuus
Kita ammollaan vilkuilen muita suita

Täytät sormieni välit ja luet rivien
Päät pyörien, ohi lukittujen pyörien juosten
Juoden ottavat tutut kasvottomat vastaan
Huomisen minä sinä minua seuraten

Tule, olet tervetullut
Katonrajast lattiaan kostea kehuläävä
Lemuu mehujäältä, ahmitaan atmosfäärii
Imelää ilmapiirii, hohkaa punainen

Kohtaaminen kokeilee uusiutua
Sattumanvaraisesta täällä
Kosketuksen annostelu kuuriutua
Sattumanvaraisesti ja riutua

Sensorit saa ne on kärpäsiä tarrapaperis
Jumis niinku mieli vauhkoontunees visuaaliravis
Ravitse niin ravitsen ja irtaudutaan
Katotaan taas joskus silmiin jos niin sovitaan

Vaan vielä potkit polvitaipeitani
Poljen paikoillani
Laiskistuu levottomuus se valuu lattiaan
Rakenteiden raoista pois jaloista alakertaan

Vahinko, kontrollini pettää
Taiteissa usein kuvattuja itsehillinnän kadotuksia
Ylivalotuksia, puhkipalaneita vedoksia
Yltäkylläisiä sanoja

Leukaperät kiristyy
Reaktioni ulostuu, se kärjistyy
Kohta torutun koiran hämmennys ku jahdattuaan
Pystyy vaan riepottaa ku ei kestä onneaan

Soluttauduit, sysäsit symbioosin kajon
Pyöritellään korvakorjua toistemme korvis
Tapatetaan aikaa viel ku sitä on
Sit 615 poistaa sut kurvis

Sukelsi sokeri syliin ja sormille
Jäi jäistä tahmeaa
Tarttuvaa kalpeaa punaa
Deletoi toi

Iili imeytymisen pelko
Superlatiivi ei riippua, ripustautua
Karismasi varaan saa
Siks kartan kalpeaa punaa

Samalla kun elämä siis on
Merkityksettömyydessään kevyttä
Ihminen ei kestä ajatusta
Elämänsä turhanpäiväisyydestä

Ja päihtyä josta kusta
Kusta alleenkin vois mieluummin
Ja jalat märkinä levottomuutta levitellen
Toivon että näet unia musta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A light gasp of promiscuity
You smell like Kreuzberg in November
At Piritori’s supermarket’s yellow-hued aisles
There’s vacuum-packed muscles and you

Your saliva into mine, your rib to mine
Let my loneliness dress you
You say you’ve heard me humming from afar
My call isn’t reminiscent of a siren's

But you try to convince me, I believe
Our encounter is audacious
And under the fluorescent lamp a pale gesture
Keeps the door slightly ajar to the backyard where the bins are

Mythology doesn’t sprout in between the shelves of pre-packed meals
Only flesh covering bones
Ambivalent incompleteness, dominating incoherence
My mouth open wide, staring at other mouths

Our fingers interlock, you read between the lines
Heads spinning we run past locked bikes
The familiar faceless faces meet tomorrow drinking
I’ll meet tomorrow by you following me
Come, you're welcome
A damp sty full of compliments, from the ceiling line to the floor
It stinks of a popsicle
We’re devouring the atmosphere, cloying ambiance, a radiating rouge

The chance-encounter attempts to reoccur here
The dosing of a touch will fortuitously become a cure
And the sensors languish

They are bugs on flypaper
Stuck like a mind in a bolted visual trot
Nourish and I’ll nourish and we’ll separate
We’ll look into each others eyes sometime again, if we agree on it

But you’re still kicking the back of my knees
I’m treading in place
Idling restlessness pouring to the floor
Downstairs through the cracks in the structures, off of my feet

An accident, I’m losing control
The lost self-discipline so often represented in art
Overexposed prints, lush words
Jaws become strained

My reaction ejects, it soon escalates
Into the confusion a rebuked dog
That can’t withstand the happiness
Of catching and instinctively mauling it’s prey

You infiltrated, thrusted a shimmer of a symbiosis
We rotate the earrings on each others ears
Prone to kill time as long as we have it
Then the bus 615 removes you from Kurvi

The sugar dives into my lap and onto my fingers
Glacial adhesive residue
Sticky pale red
Delete it

The fear of absorption, leech
Superlatives can’t hang dependent of your charisma
That’s why i avoid the pale red

So while life is airy in its insignificance
A human being can’t tolerate the idea of their life being futile
And to become intoxicated by someone
I’d rather wet myself
And spread the restlessness with my wet feet
I’m hoping you’ll dream about me